keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Esikot yllättivät

Minun pihassa, puutarhassa jossa kuolee varmakin kasvi siihen että en ole istuttanut oikeaan paikkaan tai hoidan väärin, on kukassa kaksi uutta esikkoa. Nyt voidaan kirjoittaa historiankirjat uusiksi ja töräyttää fanfaarit maailmalle.
 Mustilan viime elokuun taimipäiviltä ostettu kesäesikko on hengissä. Enpä muistanut tätäkään hankkineeni, onneksi erotin lehdet istutetuksi kasviksi enkä rikkaruohoksi. Ihanat nuokkuvat kukat käyvät keltaisena yllättävän hyvin tähän vuodenaikaan.
 Japaninesikon ostopaikkaa en muista. Nimikyltti on Viroksi joten tämä on joko Türista tai Levon taimipäivästä ostettu. Lajiketietoa ei ole, lapussa lukee vain japaninesikko. Hieman tämä tuntuu kärsivän sateesta. Istutin esikon liian toisten kasvien sekaan, voi olla että joudun vielä siirtämään sen. Taustalla näkyvä kerrottu kurjenpolvi on kasvanut jo kunnon pehkoksi ja meinaa peittää pinkin esikkoni.
 Juhannusruusu on mahtavassa kukassa ja vielä on paljon nuppuja avautumatta. Äitini leikkasi tästä kukkia maljakkoon ja minäkin nippasin muutaman oksan. Ei tunnu eikä näy pensaassa mitenkään.
 Jännittää niin melkoisesti mitä on avoimissa kukassa. Ruusuista osa ehtii mutta ei läheskään kaikki. Tähtiputki todennäköisesti on parhaimmassa kukassa. Iirikset ei harmikseni ehdi pääkukintaan sunnuntaiksi. Ja toivottavasti akileijat sinnittelevät sunnuntahin ettei piha ole pelkkää vihreää.
Tänään sain arboretumin täysin valmiiksi avoimia varten. Ei jäänyt kuin nimilaput kasveille mutta ne laitan koko puutarhaan lauantaina. Seuraavaksi on kasvimaan kitkentä, sitten luumulehto ja koko alapuutarha, yläpuutarha jää viimeiseksi ja siitä teen mitä ehdin. Nimilaputkaan ei ole vielä täysin valmiit ja kahvion leipomukset pitäisi päättää. Taitaa tulla hitusen kiire.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Minttupuskan ötökät

Piparminttu on saanut vieraaksi tunnistamattomia ötököitä. En tiedä mitä tekevät, ovatko hyödyksi vai haitaksi mutta hävittänytkään en niitä ole. Onhan ne aika hauskoja, väreiltään ja tavoiltaan. Kuori kuin kuparia ja lemmenpuuhat maistuu.
 Ötökät ovat lehdillä aina pareittain, joko heilastelemassa tai muuten vain. Ehkä minttu saa näiden ötököiden lemmenkellot soimaan. Tai muuten vaan ihan pöpeiksi.
 Harmaamalvikki on kärsinyt tänä vuonna ötököistä, osa on kaluttu täysin lehtiruotia myöten. Olisikohan asialla malvayökkösen toukka, malvan sukuisten tuho ilmestyy meille muutaman vuoden välein.
 Kaapo ei ole ötökkä mutta sen aivot ovat kuin ötökän aivot. Silmät ovat allergiasta johtuen tavallista punaisemmat. Siitepöly ilmeisesti käy Kaapon ihon päälle. Oikeastaan otin kuvan lumipalloheisin takia vaan kun Kaapo asettautui kuvaan sopivasti niin otetaan sekin mukaan kuvaan.
 Kurjenmiekka "Gingerbread Man" piti kuvata vielä kerran. On se vaan upean värinen.
Nielun heteet (tai mitkä lie) on upeat sähkönsiniset. Joskus ei voi muuta kuin ihmetellä mistä luonto kehittää kaikki värisävynsä.

Kohta muuten alkaa keittää yli ainaisen sateen kanssa. Jos ei sada niin puutarhassa tuulee ja on sikakylmä. Ja jos ei tuule ja ole sikakylmä niin sataa vettä. Ei tule puutarhahommista mitään. Avoimet pukkaa päälle sunnuntaina ja pihassa olisi paljon siistittävää. Loppuviikon sääennuste lupaa parempaa mutta tietysti sadetta sunnuntaille. Tuleepahan käyttöä viime vuonna hankitulle sadetakille.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Tomaatin kasvuvoimaa

Vaikka kasvihuoneen kasvukausi alkoi kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna voidaan kasvihuoneessa hyvin. Satoa on tulossa siitä johtuen vähän myöhemmin mutta sehän ei haittaa, pääasia että jossain kohtaa syötävää on.
 Kasvihuoneen kasveihin kasvaa joka vuosi ihan erityinen suhde. Helmikuussa niiden kanssa aloitellaan piskuisesta siemenestä. Koulitaan, siirretään isompaan purkkiin, huolehditaan ja lannoitetaan. Ja lopulta koittaa se päivä kun taimen saa paikoilleen kasvihuoneeseen. Kaikki kuvan taimet olen itse kasvattanut paitsi takarivin vasemman puoleisen tomaatin jonka sain pojalta äitienpäivälahjaksi. Olivat koulussa kasvattaneet tomaatit äideille. Ämpäreihin laitan pensastomaatit, runkotomaatit kasvavat maapohjassa. Saviruukuissa on kaksi suippopaprikaa kaupan paprikan siemenistä.
 Kasvihuoneessa on juhlan paikka kun tomaattiin tulee ensimmäiset kukat. Seuraavat riemun kiljaisut aiheuttaa ensimmäiset raakileet. Siihen hetkeen päästiin juhannuksena.
 Taimien tukinarut ovat kierrätyspaalinaruja siskon heinäpaaleista. Teen narun päähän solmun ja tiputan solmun taimen istutuskuoppaan. Kun tomaatin juuret kasvavat pysyy naru hyvin paikoillaan ja sitä on helppo kieputtaa taimen ympärille. Ylhäältä naru on kiinni seinästä seinään menevässä langassa pyykkipojan avulla. Näihin taimiin on tulossa kirsikkatomaatteja, herkkujen herkkuja.
 Koko takaseinä on tomaattien valtakuntaa. Kurkut kasvavat vasemmalla viiniköynnöksen takana. Yksi kurkku on vielä purkissaan, en raaski laittaa sitä poiskaan mutta tilaa kasvihuoneessa ei oikein enää ole. Joten luulen että laitan kurkun ämpäriin ja saa kasvaa siinä. Muutama ylimääräinen tomaatin taimikin vielä löytyy. Joskus saan kyselyjä miten tomaatti ja kurkku viihtyvät samassa kasvihuoneessa. Meillä viihtyvät hyvin ja kumpikin tuottaa hyvin satoa. Toistensa lomassa en niitä kasvata vaan selkeästi eri puolella kasvihuonetta.
Kasvihuoneen lähistöllä kasvaa monsteriraparperi. Tämä on tuotu siskoltani Pohjois-Savosta. Emotaimi osallistui Luonnonvarakeskuksen suureen raparperitutkimukseen jossa haettiin vanhoja raparperikantoja. Tämän emotaimen tiedetään olevan varmuudella yli 75 vuotta vanha. Tutkimuksessa raparperin lajikkeeksi varmistui "melkein Queen Victoria". Eli raparperi ei ole täysin kuningatar Victoria lajike mutta hyvin lähellä sitä. Mielenkiintoista tämä kasvien perimä.

Raparperikuvassa näkyy miten kasvihuoneen tuuletus hoituu. Auki lukittavan oven lisäksi molemmista päädyistä saa puolikkaan päätykolmion kokoisen ikkunan auki. Molemmat yhtä aikaa tai toisen vain. Ei hienoa automatiikkaa mutta toimii.