lauantai 12. elokuuta 2017

Liljoja, vuokkoja ja laukkoja

Parhaillaan pihalla sataa kaatamalla vettä, salamat valaiset taivaan sekunniksi ja sen jälkeen jyrähtää ukkonen. Näin voimakasta ukonilmaa meillä ei ole hetkeen koettu, en muista oliko viime kesänä yhtään. Ja tänä kesänä on ensimmäinen. Mutta ei haittaa, minä tykkään ukonilmasta, pihalla olin niin pitkään kun pystyin, sateeksi oli tultava sisälle.
 Kivimuurin "Elodie" liljat ovat auenneet. Tätä on istutettu jo aiemmin arboretumiin mutta koska tykkään tästä liljasta todella paljon ja löysin sitä keväällä taas Lidlistä niin istutin samalla lisää kivimuurillekin.
 Samasta kaupasta ostettu oranssi lilja "Cocktail Twins" ei ole ihan lempparivärejäni. Mitä lie ajattelin sitä ostaessani. Kaunis väri mutta en oikein osaa yhdistää oranssia muihin väreihin.
 Jos oranssi on vaikea väri niin vielä vaikeampi on kirkkaankeltainen. Todellinen huomioväri joka ei jää huomaamatta missään. Olen kyllä sitä mieltä että loppukesän syvän vihreän sävyinen luonto kaipaa seurakseen voimakkaita värejä, alkukesä raikas vihreys on parempi pari hennoille sävyille.
 Lisää voimakasta väriä löytyy talon edustalta. Punainen tiikerililja on ilmiselvästi tehnyt sivusipuleita sillä kukkavarsien määrä on lisääntynyt. Tai sitten yhdestä sipulista kasvaa useampi varsi. Lilja on tuotu Türista ja harmikseni sitä ei ole näkynyt siellä ostovuoden jälkeen myynnissä. Ostaisin heti lisää, tämän rubiininpunainen väri on upea.
 Tässä samainen tiikerilija mustilanhortensian kanssa. Suorastaan täydellinen pari toisilleen.
 Lisää täydellistä löytyi aiemmin viikolla lautaselta. Tein vanhimman pojan nimipäivän ja mummin kirppusen 3kk päivän kunniaksi kolmenmarjankakun. Työpäivän jälkeen en jaksanut alkaa leipoa, ostin valmiin torttupohjan, sen päälle purkki vispikermaa ja sitruunarahkaa sekoitettuna. Vielä iso kasa marjoja ja lopuksi valkosuklaakoristelu. Kakku hupeni melkoisen nopeasti.  Minulle valmiit torttupohjat on nostalgiaa lapsuudesta. Tätini asuu Saksassa ja hän toi torttupohjia sieltä silloin kun niitä ei vielä Suomesta saanut. Ja aina niihin tehtiin mökillä mansikkakakku. Nyt jatkan perinnettä omille lapsille ja heidän lapsille.
 Rakas syysvuokkoni on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Sekin muuten kasvaa saman mustilanhortensian kupeessa kuin punainen tiikerilija. Ja on myös toisiinsa sopiva pari. Vuokossa on joka vuosi enemmän kukkia, tänä vuonna jo kymmeniä. Ja niiden koko on kasvanut, ehkä sen teki riittävä taivaalta tullut vesi.
Pallerolaukkoja kasvaa vähän siellä ja täällä. Haen niille parhaita mahdollista paikkaa. Tässä rusokirsikan juurella tuntuvat viihtyvän. Kuvaan jouduin ottamaan kirsikan ruman tukikepin mutta älkää antako sen häiritä.

Nyt sopii sataa vaikka koko yön. Toiveissa sateen jälkeen aurinkoista, puutarhassa puuhaa riittää.

18 kommenttia:

  1. Ihana syysvuokko. Minä en ole niiden kanssa oikein onnistunut. Aina voi kuitenkin yrittää uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä minullakaan ole menestynyt kuin tuo yksi yksilö. Kaikki muut ovat kuolleet ennemmin tai myöhemmin jopa samasta penkistä. Nyt on taas yrityksessä toinen yksilö, on se hengissä mutta aika kituliaasti.

      Poista
  2. Kauniita ja värikkäitä liljoja! Ja ihana syysvuokko! Meillä ei vielä kuki ne. Meillä on ollut tänä kesänä niitä liljakukkoja, hui. Olet kyllä ensimmäinen, jonka kuulen pitävän kaupan valmispahvipohjasta, hihii. Lapsuusmuistoihin kuuluu ne minullakin. Ihania, sateettomia loppukesän päiviä toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää koputtaa puuta, liljakukot ovat vältelleet meidän pihaa. Kaupan valmispohja on oiva tuote kun ei ole liikaa aikaa. Kun kostuttaa sokeroidulla maidolla niin maku on ihan ok.

      Poista
  3. Tuo syysvuokko on ihanan kaunis ja upea liljojen kukinta! Liljakukkoja ei varmaan teillä ole ollutkaan, aika vähän meilläkin - tosin liljojakaan ei paljoa ole, taidanpa hankkia niitä lisää! Ihana kakku, valmispohjaa en ole koskaan käyttänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole vielä näkynyt liljakukkoja. Ja ihan liian vähän on liljoja minullakin. Valmispohja pelastaa kun pitää töiden jälkeen keksiä jotain nopeasti.

      Poista
  4. Ihanat Liljat! Ja aivan valloittava tuo Syysvuokko! Niin kauniita kaikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syysvuokko on kaunis. Keväällä ajattelin kokeilla saisiko siitä jaettua palasen muualle.

      Poista
  5. Syysvuokot kuuluvat niihin kasveihin, joiden kanssa en ole onnistunut, mutta en vaan aio lannistua. Taas tänä kesänä ostin yhden taimen, jota täytyykin käydä syynäämässä. Josko jo olisi nuppuja. Viime kesänä Berliinissä näin valtavia kukkivia syysvuokkopehkoja. Olin ihan vihreä kateudesta niitä katsellessani.
    Tuo keltainen lilja on kyllä aika kaunis. Tykkään noiden tarhasarja-/tiikerililjojen nuokkuvasta kasvutavasta. Keltainen ei ole mitenkään mielivärini, mutta kukissa sillä on paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on onnistunut vain kuvan vuokko, muut ovat kuolleet. Tänään katselin Kärkkäisen puutarhamyymälässä syysvuokkoja, olivat puoleen hintaan. En silti raaskinut ostaa jos vaikka ei selviä talvesta.
      Minsutakin tarhasarjaliljojen nuokkuva kukka on kaunis.

      Poista
  6. Kauniit liljat, minä myös rakastan noita värikkäitä liljoja, ja upea kontrasti tosiaan syntyy hortensian vierestä. Ostin kesällä jo kukassa olevan syysvuokon, näyttää kyllä voivan vähän huonosti jo nyt, eli jos on haasteellinen kasvattaa, niin ei ehkä näe ensi kesää. Pinkki syysvuokko sen sijaan näyttää voivan hyvin! Huikea sää meillä tosiaan eilen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hortensiat on hyvä pari syksyn kukkijoille. Nyt olen alkanut miettiä että muutkin pensaat voisi olla kivoja, kuten vaikka jaloangervot.

      Poista
  7. Oi..niin upeita kaikki♥ Olipas hauskoja nuo pallerolaukat:) Toivotaan että vielä tulisi niitä kauniita ilmoja ja saisi nauttia ihanista kukista pitkään! Kaunista elokuuta sinne:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoisen kaunista säätä on luvattu ensi viikolle, toivottavasti ei muutu. Olisi niin paljon mieluisempaa viettää iltaisin aikaa ulkona kuin sadetta paossa sisällä.

      Poista
  8. Meilläkään ei viime vuonna ollut yhtään ukkosta. Onneksi, sillä pelkään ukonilmaa. Isot puumme tuskin olisvat selvinneet trombista joka täällä paiskoi järkyttävän määrän puita nurin ja rikkoi taoja. meidät se onneksi sivuutti, vaikka itku silmässä seurasin hevosten värjöttelyä mäntyjen huojuessa hurjasti ja salamoiden räiskiessä. Ihana vaaleanpunainen lija ja syysvuokko.

    VastaaPoista
  9. Minun parhaimpia lapsuudenmuistoja on istuminen äitini lapsuudenkodin kuistilla ja seurata ukonilmaa. Siellä ukonilmat oli voimakkaita tai ainakin ne tuntui lapsena siltä. Mökin ikkunat vain helähtivät kun ukkonen jyrähti. Mutta eihän nuo ukonilmat ole mikään leikinasia, voivat saada paljon tuhoa aikaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)