maanantai 30. marraskuuta 2015

Kokonainen tarina yhdessä kuvassa.

Samalla kun askartelin joulukortteja askarteli nuorinkin poika muutaman. Oravakortti, se kertoo yhdellä kuvalla pienen jouluisen tarinan:
Kenelle tämän nyt sitten raaskii lähettää?

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

2 x eurolla kirpparilta

Ensimmäinen adventti pärähti aamulla kalentereihin. Meillä ei sen kunniaksi suurempia tehdä, en edes ajatellut kaivaa vielä joulukoristelaatikkoa esiin, jos kaivan ollenkaan. Tänä vuonna ajattelin satsata kukkiin joulukoristeena.

Ensimmäisen hyasinttiasetelman tein Arabian soppakulhoon jonka ostin jokunen päivä sitten eurolla kirpparilta.
 Lidlistä oli harmikseni loppu kaikki euron hyasintit, nämä ostin sitten kolme ja puoli kertaa kalliimalla toisesta liikkeestä. Sainpahan kuitenkin kaikki samanvärisiä, vaaleanpunaisia. Sammal ja kävyt on omilta mailta.
 Amarylliksen ruukku on sekin kirpparilta euron hankinta. Ruukku oli myynnissä kesällä Lahden sataman takakonttikirppiksellä, siellä ehdin käydä muutaman kerran. Uusi, mutta sopii niin mainiosti tyyliini. Amarylliksen oman ruukun peitin näkyvistä sammaleella ja puolukan varvuilla.
 Olisin halunnut vielä matalamman amarylliksen mutta tämä oli puodin matalin. Tuokin venähtänee niin pitkäksi jo ennen joulua että joudun leikkaamaan kukat maljakkoon. Viime vuonna kaikki amaryllikseni olivatkin leikkoja, mutta nyt säädän taas ruukkuversioiden kanssa. Koska on tämä ruukku.
Soppakulhon vieressä näkyy uusin oston kirpparilta. Sen ostamisesta en selvinnyt eurolla, jouduin pulittamaan viisi. Lasilautaset lasikuvulla tuntuvat aina olevan hinnoissaan, tällaiset uudemmatkin.

Rauhaisaa ensimmäistä adventtia. Se on alle neljä viikkoa jouluun.

torstai 26. marraskuuta 2015

Lasikuistin kaappi

Tiistaina raahasin entisöintikurssilta kotiin lasikuistin kaapin, sen josta olitte sitä mieltä että kaapin ovet voisi jättää sellaiselleen, patinoituneen näköiseksi. No, koko kaappi on nyt kuitenkin maalattu. Järkytetään teitä ensin parilla ennen kuvalla:




















Tässä kaappi sisältä ja päältä ennen uuden pinnoituksen saamista. Lahon ja haisevan pohjavanerin olen jo tuossa vaiheessa poistanut. Vaneri olikin lukon lisäksi ainut mitä jouduin uusimaan. Tai lukkoahan kaapissa ei edes ollut, oli vain lukon paikka. Lukko löytyi työkalupakkini pohjalta, olen kerran ostanut kirpparilta muutaman lukon ajatuksella että jos joskus tarvitsee. Nyt tuli tarve.
Ja tässä kaapin uusi kuosi. Maalasin kaapin perinteisellä ovi- ja ikkunamaalilla, sävy on oma sekoitus kahdesta jämäpurkista. Sellainen ihan haalean harmaa.
 
 Epämääräinen punainen väri kaapin sisäpuolella on enää vain muisto kuvissa. Pohjavaneri on ehjä eikä haise. Kaapissa tulen säilyttämään osan linnunruuista, lyhtyjä ja kaikkea sellaista tavaraa joka nyt pyörii kuistilla ilman mitään varsinaista omaa sijaa.
 Löysin kaapille kivan liinankin, olen tainnut joskus saada tämän, en enää muista. Liinan sininen raita on aika samaa sinistä kuin lasikuistin listojen alkuperäinen väri jota hiljalleen kaivan esiin. Näkyy kuvassa ikkunoiden välissä.
 Lyhdyn olen saanut lahjaksi työni puolesta, tykkään siitä todella paljon. Helppokäyttöinen ja kaunis. Kirpparille minulla on lähdössä juuri pari lyhtyä joita on ihan mahdoton käyttää. Kynttilä pitäisi saada paikoilleen pohjan kautta ja tietysti palavana. Onneksi on kirppareita jonne voin viedä moiset harhaostokseni.
Vähän yksinäänhän kaappi tuossa nököttää mutta onhan se paljon parempi kuin laatikko. Taidan tuoda kaveriksi korituolin joka on joskus ollutkin lasikuistilla. Ja korituoliin minulla on viltti jossa on samoja värejä kuin tuossa pöytäliinassa. Vaikka eihän tuolla tähän aikaan vuodesta viihdytä, tuoli on enemmän rekvisiittaa kuin käyttöä varten.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Joulukortteja

Minä kuulun ehdottomasti niihin ihmisiin jotka lähettävät vuodesta toiseen joulukortin. Aion lähettää myös tänä vuonna vaikka olisivat perillä vasta vuoden kuluttua. Perjantai-iltana sain inspiraation tehdä kortit itse. Kaivelin kaapeista kaiken mahdollisen materiaalin esiin ja aloin tehdä sitä mitä materiaalit mahdollistivat.
 Tässä kortissa esimerkiksi on valmis kuusen huopakoriste. Ruskea paperi on kierrätetty.
 Samaa kierrätettyä ruskeaa paperia väriliidulla koristeltuna ja samainen huopasydän.
 Ikean pakettitarroista sai kauniit joulupallot.
Mitään uutta en näihin ostanut, joissain korteissa on enemmän ja vähemmän kierrätettyä materiaalia, joissain ei yhtään. Mutta varsin kelpoisia kortteja näistä tuli. Ihan ei taida olla tarpeeksi joten pahoitteluni läheiset, osa teistä saa kaupan valmiskortin.



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Niitä näitä

Muutama postaus sitten sanoin että voisin ostaa pari ledvaloa lisää jos tulee edullisesti vastaan. Yleensä odotan uusien kanssa vuodenvaihteen alennusmyynteihin saakka. Mutta nyt oli alennusmyynti jo vähän aikaisemmin.
 Anttilan poistomyynnistä löysin vitosella Airamin Mökki-valot. Ensin otin yhden paketin mutta palasin ennen kassaa hakemaan toisen, ja kotona vasta tajusin, että kolmaskin olisi ollut kiva. Sitten jokaisen pojan ikkunassa olisi ollut samanlainen valo.
 Mökki-valot päätyi ostoskoriin kahdesta syystä. Toinen oli edullinen hinta, ja toinen se, että näistä voi hyödyntää puiset mökit vielä sen jälkeen kun ledit eivät enää toimi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla niin sanotusti.
 Sunnuntaina saimme edelleen nauttia lauantaina muuttuneista maisemista. Lumi on ja pysyy toistaiseksi. Olin suunnitellut sunnuntaille lasikuistin siivousta ja niin tein. Lasikuistin raappaaminen on vielä pahasti kesken, en ole tehnyt asialle mitään tänä vuonna. Sininen polttopuulaatikko odottaa navettaan vientiä, tilalle on tulossa kaappi. Laatikko oli todella epäkäytännöllinen käyttää ja nyt 10 vuotta kuistilla palveltuaan se saa väistyä. Kaapin tuon kotiin ensi viikolla entisöintikurssilta.
Kesällä siivosin vajaa ja löysin sieltä takorautaisen kynttilätelineen. Heitin sen kirpparikuormaan ja sitten hainkin pois. Alkoi epäilyttämään, että jos tämä onkin jonkun Arvilan pojista koulussa tekemä teline sillä teline tuli talokaupan kylkiäisinä. Ja on se selvästi itse tehty. Toin telineen lasikuistille mutta en tiedä uskallanko polttaa siinä kynttilää. Ehkä jos alle saa jonkun ison metallisen levyn tai tarjottimen. Tai miksi ei tätä voisi tuoda sisälle missä se olisi koko ajan valvovien silmien alla.

Vaan nyt taidan poistua ruokapadan ääreen. Mies laittoi leivinuunissa lihapataa ja viimeisistä oman maan perunoista kermaperunoita, hellalla kiuhui oman maan porkkanoita ja härkäpapuja. Nälkä!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Jokaiseen makuun

Piparkakut on nyt koristeltu ja pakattu. Kolme pahvilaatikollista niitä tuli, kymmeniä kappaleita. Toivottavasti myös menevät kaupaksi.
 Hepat on pienten tyttöjen mieleen, sen tähden niitä tulee tehtyä joka vuosi.
 Muutakin pitää olla kuin pinkkiä. Tänä vuonna vastapainoksi sinistä. Vihreää sain ujutettua kuusiin.
 Pienet puput on minun suosikkeja.
Kettujakin tein. Alareunasta ei ole haukattu vaan olivat alustat uunissa liian lähellä toisiaan. Tomusokeria olisi voinut ripotella päälle mutta sen tajusin vasta kun kaikki asetelmat olivat pakattu. Saavat kelvata ihan näin, ilman lunta kun ei sitä ole ulkonakaan.

Kaikki mitä leivoin menevät myyjäisiin. Toinen suuri leipomisrupama on kun teen meille isommat asetelmat korvaamaan piparkakkutaloa. Täksi jouluksi ei ole vielä ideaa. Viime vuoden asetelman näet tästä *klik*, sitä edellisen tästä *klik*.

torstai 19. marraskuuta 2015

Mitä meistä muistetaan?

Sain joku aika sitten haasteen kertoa miten blogini sai alkunsa. Hiukan kesti mutta jospa nyt vastailisin, sysäyksen antoi tämän päiväinen retki kolmeen eri arkistoon Helsinkiin. Niistä suurin on arkistolaitos.
 Arkistolaitos ja maakunta-arkistot ovat aarreaittoja sukututkijoille. Vaikka monet asiat löytyvät jo verkosta *klik* on joissain asioissa vielä tehtävä käyntejä arkistoon. Ja sanoisin, että arkistolaitokseen kannattaa vierailla ihan jo pelkän rakennuksen takia.
 Entisen halkokellarin katot olivat kuin kirkossa.
 Vanhimman osan sisäänkäynti portaikkoineen on kuin sadusta. Seinät, lattia ja katto, kaikki alkuperäistä vuodelta 1890.
 Vanha tutkijasali oli yksi vierailun vaikuttavimpia paikkoja. Metalliportaat, kuten kaikki muu tässäkin tilassa on alkuperäistä. Arkistolaitoksen jälkeen vierailimme vielä Työväenarkistossa ja Suomen kirjallisuuden seuran arkistossa. Vierailupäivä oli osa sukututkimuskurssia jolla olen. Tarkoituksena oli madaltaa kynnystä käydä arkistoissa ja tutustua niihin. Jos jotain jäi päähän niin se, että arkistoissa on valtava määrä tietoa.

Tämä blogini on yhdenlainen arkisto. Se kertoo omalla tapaa elämästäni ja se on tarkoitus jäädä muistoksi minusta tuleville sukupolville. Blogin olemassaolon aikana siitä on tullut päiväkirja josta itsekin tarkastan mitä on milloinkin tapahtunut. Ihan alkuperäistä syytä blogin kirjoittamiselle en enää muista. Ehkä ajattelin että minulla voisi olla lukijoille jotain annettavaa tai sitten oli vain itsekäs halua esitellä itseään ja elämää. Liki kuuteen blogivuoteen on mahtunut kaikenlaista, elämä on muuttunut, minä olen muuttunut ja blogi on muuttunut. Kuten arkistotkin muuttuvat, kasvavat, rönsyilevät tai laajenevat, niin tekee elämäkin ja sen myötä blogi. Asioita tulee ja menee, mutta arkistona, päiväkirjana ja kirjoitetun sanan muistona blogi pysyy edelleen. Ja jatkuu eteenpäin jotta on jotain mistä minut ja meidät muistetaan.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Terveiset piparkakkutehtaalta

Pikkaisen ohjelmantäyteinen viikko, siihen päälle vielä myyjäisiin leipominen.
 Tein kaksinkertaisen piparkakkutaikinan eilen ysiltä kun tulin entisöintikurssilta. Tänään leipominen ja paisto.
 Ja kun intoa riitti, sain melkein puolet koristeltua ja vieläpä pakattuakin valmiiksi.
Koristeita on haalittu edelliset viikot sieltä sun täältä. Viimeisin löytö oli hopeiset sydämet. Se vähän harmitti että lumihiutaleita en löytänyt mistään, ne on olleet piparkakkujen peruskoristeitani jo monta vuotta. No, niillä mennään mitä löytyi. Valmiista piparkakuista ei tällä kertaa kuvia, oli jo täysin piemää kun muistin että kuviakin voisi ottaa. Yritetään huomenna uudestaan kun jatkan koristelua.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Uunit

Näillä keleillä säästyy lämmitysenergiaa. Eli meidän tapauksessa puuta. Vai säästyykö? Meidän tapauksessa puuta on jo poltettava uuneissa, muuten sisällä vallitsisi turhan suuri kosteus.
 Sali on suuri huone ja siellä oleskellaan, niinpä tässä pönttöuunissa on tulet joka päivä. Puita pistän palamaan varsin kohtuullisesti, keltaisesta kopasta en edes kaikkia, vielä tarkenee vähemmällä. Salin pönttöuunissa on korkeutta kolme metria ja halkaisijakin on tavallista suurempi. Mutta onhan tilassa kuutioitakin kiitettävä määrä.
 Vanhimman pojan huoneen uunissa on tulet muutaman kerran viikossa. Tämä uuni on konstikkain, sellainen jonka peltejä ei voi vetää aikaisin kiinni, joskus vedän vasta seuraavana aamuna. Häkä on asia jota on syytä kunnioittaa.
 Keskimmäisen pojan sininen pönttöuuni on lupsakka. Lämmittää niin että tässä on tulet maksimissaan kaksi kertaa viikossa tähän aikaan vuodesta. Muutoin huoneeseen läkähtyy. Tosin vaikutusta on silläkin että huone on talon keskellä, lämpimien seinien sisällä. Tästä uunista pitää tyhjentää tuhkat jokaisen polton jälkeen korkean arinan takia. Senkin asian suhteen jokainen uunimme on yksilöllinen.
Vanhempien valtakunnan kakluuni on komea. Tässä on tulet noin kerran viikossa, talvella tiuhempaan. Eikä vielä poltella kahta pesällistä, korkeintaan yksi sillä tykkäämme nukkua viileässä. Nuohooja kävi loppukesästä ja antoi taas täydet pisteet kaikille tulisijoille. Niitä on talossa näiden lisäksi avotakka, puuhella ja levinuuni. Puuhella lämpiää 1-2 kertaa päivässä, olen tainnut viimeksi käyttää sähköhellaa elokuussa. Leivinuuni on sekin tehokas, pari kertaa viikossa tulet lämmittää ison osan taloa. Niinpä meillä ei ole tuvassa ja isännänhuoneessa mitään muuta lämmitystä kuin tulisijat, eteinen lämpenee siinä sivussa. Vanhempien valtakunnan patterit ovat olleet kiinni jo monta talvea. Kakluunilla saa riittävän lämmön.

Alimmassa kuvassa näkyy uusi kampauspöytäni eli pelipöytä. Siitä asiaa sitten kunhan verka on saapunut. Kangas on jo tilattu mutta tulossa kestää muutama viikko. Ei sen löytäminen ollutkaan ihan niin helppoa kuin kuvittelin.

Sillä välin, pysykäähän lämpiminä. Se on myös hyvä keino kun uutiset kertovat maailman pahuudesta.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Kulho ja kaksi kirjaa

Eilen ehdin vain pyörähtää kirpparilla vaikka tarkoitus oli käyttää puoli päivää kirppareiden antimiin. Vaan lapsi ilmoittikin että pääsee aikaisemmin koulusta ja minä hänen taksikuskinaan tietysti jouduin jättämään muut kirpparit väliin. Tuuria oli yhdenkin kirpparin kanssa.
 Vanha, ehkä 1960-luvulta oleva Arabian soppakulho maksoi euron. Kansi puuttuu ja toisen kahvan alareunassa sanomista. Mutta jos hintaa on tällaisella vain euro niin eipä virheet haittaa. Mielessäni jo kuvittelen pääsiäisen narsissit tähän kulhoon istutettuina. Tai joulukarkit tarjolle laitettuna.
 Hyvän puutarhakirjan ostan aina jos sellaisen näen kirpparilla edulliseen hintaan. Eli ostan aniharvoin. Puutarhakirjoja ei jostain syytä kirppareilla liiku samoissa määrin kuin muita kirjoja. Ehkä me puutarhurit emme hevillä kirjoistamme luovu. Suomalainen piha ja puutarha maksoi 1,25 euroa. Sellaienn kiva perusteos jota on hyvä selata talvella kun kaipaa multaan möyhimään.
Keittiöpuutarhuri maksoi tasan euron. Tätä en ole lainannut kirjastostakaan joten oli minulle ihan uusi. Alkuperä on ruotsalainen, siis hyvin soveltuva meidänkin oloinen. Eilen illalla selasin kirjan läpi ja toden totta, tämä on hyvä, voin suositella. Yhden kirjan vinkeistä aion kokeilla ensi kesänä. Siinä valmistetaan omaa multaa laittamalla säkkiin yhtä paljon hiekkaa ja ruohosilppua. Itse ajattelin kokeilla silputuilla kitkentäjätteillä. Maatuminen pitäisi tapahtua n. kolmessa kuukaudessa. Sekaan voi vielä lisätä tarvittaessa turvetta.

Kirjassa oli muitakin hyödyllisiä neuvoja ja se mistä pidin, oli melko kattava otos yrttejä ja niiden kasvatusta. Se on alue jossa aion petrata ensi kesänä.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Puutarhapiste

Mintä muut edellä, sitä minä perässä. Versoja Vaahteramäeltä-blogin Riina kirjoitti omasta leikkinurkastaan ja niinpä minä päätin esitellä teille omani. Minun leikkipaikkaa kutsutaan kotoisasti puutarhapisteeksi sillä paikka ei ole mikään salonkikelpoinen puuhastelupaikka puutarhassa.
 Puutarhapiste muodostui tarpeen vaatiessa navetan seinustalla sijaitsevaan vanhaan maitotonkkien kuivatustelineeseen. Vieressä on kätevästi karjakeittiö jossa säilytän ison osan työkaluista, ruukuista ja kaikesta muuta pihan hoitoon littyvästä. Karjakeittiöstä voit lukea tästä.
Puutarhapisteen nurkassa säilytetään multa- ja lannoitepussit. Minä muuten säästän kaikki ostomultien pussit ja kierrätän ne. Kun ostan taimia, siirrän taimiruukuista kaiken mullan säkkiin ja kylvetän paljasjuurisen taimen jotta en tuo kotiloita puutarhaan yhtään enempää kuin niitä jo on. Säkitetyn mullan säilön tässä lavan päällä ja käytän kun arvelen kotiloiden ja muiden mahdollisten tuholaisten kuolleen.
Käsityökalut on vielä siirtämättä karjakeittiön suojiin. Kesällä ovat näin iloisesssa sekamelskassa vanhassa kattilassa. Aika hyvä systeemi minulle. Tästä työkalu noudetaan ja palautetaan samaan kasaan kun sitä ei tarvita.
Puutarhapisteen vieressä on myös vauvataimet vahvistumassa ja sellaiset taimet jotka odottavat istuttamista. Nämä pitäisi vielä laittaa ennen talven tuloa perunapeltoon valeistutukseen. Ehkä viikonloppuna saan aikaiseksi.
Muoviruukut säilön tuossa katoksen alla. Niitä on kesän mittaan kertynyt taas epämääräinen määrä ja kasa. Keväällä annoin ruukkuja eteenpäin valtavan määrän, jostain kummasta niitä on tullut lisää. Ruukkujen siivoaminen on minulla aina kevääseen liittyvä työ. Talven yli saavat olla likaisina ja omillaan.
Puutarhapisteessä tärkeintä on sen mainio sijainti lähellä kasvimaata ja -huonetta. Piste onkin minulla lähinnä vain tavaran säilytykseen. Ruukutukset ja muut multapuuhat teen kottikärryjen päällä. Roiskuva multa jää kärryihin ja niistä on helppo kipata mullat jonkun pensaan juurelle. Puutarhan koosta johtuen olen kokenut kätevämmäksi kun puutarhan työpiste kulkee mukanani. Eli yleensä minulla on kottikärryissä hyvä valikoima työvälineitä, ruukkuja ja muuta sillä kertaa tarvittavaa ja ne kulkevat edelläni pitkin puutarhaa missä sitten satunkin työskentelemään.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Savararasto karttuu

Harrastuksiin ja oman elämän haasteisiin liittyy olennaisesti oikeanlaisen sanaston oppiminen. Pietarilaisesta kalustostani innostuneen tyhjensin kirjaston verhoilukirjoista. Ei haittaa että on edes joku aavistus teoriasta, menetelmistä ja sanastosta kun joskun vielä pääsen verhoilukurssille.
 Etusarja tai sivusarja ovat tuttuja termejä jo huonekaluentisöinnin puolelta. Uusia sanoja on pryyli, joustin, tai kaksoiskärkineula. Kirjoista opin mitä on liinaus, vulsti tai syväheftaus.
 Tuolien verhoilun ja kunnostamisen myötä joudun opettelemaan solmuja kuten siansorkka, liukusolmu yksinkertaisena tai kaksinkertaisena, puolisolmu ja kaksoislenkki. Välineiksi tarvitaan purjelankaa, nupinauloja, satulavyön kiristin ja ilmeisen paljon hyviä hermoja.
 Ensi alkuun tuntui siltä että huh huh, nyt taisi napata rouva turhan ison palan.
Mutta kahdeksan kirjan jälkeen olen paljon viisaampi. Kyllä minä tähän pystyn.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tuolien tsaaritar

Kulunut syksy on kahdeksas syksy kun aloitan entisöintikurssin. Vaikka en ole mitään ammattilaisen verrattuna niin sanon että jotain jo tiedän huonekalujen entisöinnistä. Perustyöt, kuten edellisen postauksen kaltaiset tuolien kunnostamiset on jo ihan normihuttua. Puuduttavaa ja tasaista puurtamista. Viime lukuvuonna haasteenani oli ootraus, vanhan sohvan kunnostaminen. Täksi vuodeksi sain uutta haastetta syntymäpäivälahjaksi.
 Miehen kanssa ostaa täräytimme vanhan pietarilaisen kaluston. Kalusto oli edullinen, mutta yläkuva kertonee miksi. Kaksi karmituolia ovat aika hurjassa kunnossa. Pöytä ja tavalliset tuolit hiukan paremmat mutta laitettavaa on niissäkin.
 Mustaksi petsatussa kalustossa on uskomattoman upeat puuleikkaukset. Minä, joka sellaisia rakastan, olin myyty heti kun ne näin. Ja mikä parasta, kaikki koristeet ovat ehjiä, osa heiluu mutta siitä selvitään liimalla. Kaluston tyyli, Paischeff on aina vedonnut minuun, kertaustyylien ystävään.
 Ehkä tästä istuimesta ei vielä tulee mieleen keisarillinen Pietari ja tsaaritar, mutta minun silmissä tuoli on jo tuolien kuningatar. Uudelleen verhoiltu ja kunnostettu. Ja siinä se haaste tuleekin. Minun kokemukset verhoilusta jäävät viime vuoden kesään jolloin päällystin eteisen tuolit, eli napsutin nitojalla vaneriin uudet pehmusteet ja kankaat. Nyt minulla on viisi tuoli joissa on aidot jouset, satulavyöt, meriheinää ja juuttikangasta. Voi apua.
 Katselin jo verhoilukurssia mutta tältä syksyltä ne ovat jo täynnä. Ajankohtakin on ikävästi entisöintikurssini kanssa yhtäaikaa. En lannistu, ensi viikolla löytynee kirjastosta hyviä ohjekirjoja verhoilusta.  Jos minä opin ootrauksen niin kai tässä voisi oppia perinteisen verhoilunkin. Tuolien tsaarittaret on saatava kuntoon.
Saatanpa siis ottaa tuolit mukaani entisöintikurssille. Ainakin aloittaa työt siellä ammattilaisen ohjauksessa ja jatkaa ensi syksynä verhoilukurssilla. Viisi tuolia ei kuitenkaan ole ihan hetkessä tehty. Näiden pietarilaisten kaunottarien kanssa ei kannata hötkyillä ja kiirehtiä.

Myyjän mukaan kalusto on ostettu paikkakunnalla pidetystä huutokaupasta muutama vuosikymmen sitten. Alkuperäisissä verhoiluissa on kuulemma ollut teksti Pietari ja suomalaisen paikkakunnan nimi. Minä löysin kalusteista jälkiä kyrillisistä kirjaimista, jokaisen tuolin pohjassa on ikäänkuin leima. Kunhan pääsen kunnostuksen vauhtiin niin kysyn teidän apua leimojen tulkitsemisessa. Josko kaluston alkuperästä saisi vielä enemmän tietoa. Niin ja sen tiedän ettei tämä ole mikään tsaariperheen kalusto, mutta minulle nämä tuolit vain ovat tuolien tsaarittaria. Yltiöpäisen kauniita.