lauantai 16. elokuuta 2014

Ripaus punaista

Retki tyttären ja mummin mussukan kanssa Ikeaan, ja niin on taas vähän sisustettu. Ostin jo muutama viikko sitten kirpparilta eurolla kaksi tyynyn päällistä, sellaiset joita olen joskus Ikeassa ihastellut, mutta en ole raaskinut ostaa. Nyt raaskin, ja sieltä Ikeasta sitten löytyi päällisiin sisustyynyt. Onpahan asteen mukavampi löhöillä isännänhuoneen sohvalla.
 Tyynyjen kukkakirjailu sopii sekä kuvioltaan että väreiltään kuin piste i:n päälle isännänhuoneen verhoihin. Joskus hamassa tulevaisuudessa tehtävän remontin jälkeen on tarkoitus pitää huone edelleen punavihreänä. Verhoja pidetään normaalisti kiinni sivuilla, mutta kuvissa ovat auki. Pesin verhot eilen ja ripustin ne paikoilleen hiukan kosteina kun verhot piti saada pois narulta sateen takia. Kuivuivat ne näinkin.
 Siivottuun huoneeseen toin kimpun syysleimuja jotka ovat osoittautuneet erityisen hyviksi perhoskukiksi tänä vuonna. Aika huumaava tuoksu niissä on, yksi kimppu on ihan maksimi sisätiloissa. Kukkien alla oleva liina on kesän kirppariostoksia, esitelty muutama viikko sitten. Sattui olemaan juuri sopiva tähän pöydälle jonka "oma" liina jouti pyykkiin.
 Kodinhoitohuoneessa on talon toinen huone josta löytyy punaista. Ystävältä saatu matto pääsi heti tositoimiin kenkien alle. Tässä kohtaa piti harrastaa todella rankkaa kuvan rajaamista, kodinhoitohuone on nyt ainut reitti taloon ja sen kyllä huomaa. Kenkiä, hiekkaa, takkeja, koulureppuja ja kaikkea muuta pyörii ja hyörii talon toistaiseksi ainoassa sisääntulossa enemmän kuin tarpeeksi.
 Ikeasta tämänkin, ompelutuolin uusi tyyny. Sen kohdalla mietin, onko jo liian punainen minun makuuni, mutta ihan hyvä tuo on. Ja tuo lisää toivottua korkeutta tuolilleni.
Kodinhoitohuoneessa punainen väri sai alkunsa näistä emaliastioista jotka ovat aina esillä ikkunan päällä. Kattilan äitini pelasti mökin romukuormasta, pienin muki on lapsuudestani, kapeneva kannu mummon jäämistöstä, toisen kannun sain lahjaksi. Kaksi muuta mukia ovat kirppariostoksia. Verho, jossa myös on ripaus punaista on pala pyyheliinaverhoa. Sen toinen pala on kodinhoitohuoneen ovessa verhona.
Ikea ja kirpparilöydöt sulassa sovussa höystettynä ripauksella punaista.
---
Päivän tärkein asia, sen säästin viimeiseksi. Aatu-kissa palaili kotiin viime yönä. Nälkä ja väsy oli kova viiden päivän reissun jälkeen, mutta elossa oltiin ja ihan kunnossa. Viisi punkkia poistin kaulalta ja naamasta, mutta ei se mitään. Pääasia että kadonnut kehrääjä on taas kotona.

12 kommenttia:

  1. Onpa ihana kuulla, että Aatu tuli kotiin! Minäkin olin jo ihan jännityksestä kankea kun luin edellisen postauksen. Ite hermostun jo Eskon vuorokauden poissaolosta jo hulluna. Tai pikku-Arvon tullessa sisälle vasta puoliltaöin. Onneksi kissa on ehjä ja kunnossa.

    Ja siis Ikean löydötkin on kivoja, sieltä harvoin (ei koskaan) poistuu ilman löytöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin huoli oli, huhuiltiin ja etsittiin. Ja onneksi viime yönä tuli valvottua kun en malttanut jättää kirjaa kesken. En olisi unesta kuullut kun Aatu raapi ovea. Ikeasta ei ikinä selviä tyhjin käsin :D

      Poista
  2. Ihana uutinen!!! ♥ Todellakin tärkein. Tyynyt ja muut ovat ihania, mutta kyllä kotiin palannut kissapoju on ihan omassa sarjassaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkein! Tänään on Aatu ulkoillut, mutta hyvin on pysytellyt ihan vain omassa pihassa.

      Poista
  3. Minäkin olen Ikeassa ihastellut noita tyynynpäällisiä, enkä ole raskinut ostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas oli tullut Ikeaan tyynyistä vähän erilainen kuosi, sisustyynyn kanssa parikymppiä! Joten mieluummin kyllä löysin päälliset käytettyinä.

      Poista
  4. Aivan ihana tuo kirjailtu pöytäliina. Olipa hyvä, että Aatu löysi takaisin kotiin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöytäliina on ihana, taidan laittaa vakiliinan vähäksi aikaa syrjään ja käyttää vain tuota uutta.

      Poista
  5. Hyvä Aatu. Helpotuksen huokaus. Minäkin tykkään tuosta isännänhuoneen pöytäliinasta. Hieno ja arvokas, hyvä että löysit ja ostit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aatu yllätti, miehen kanssa oltiin jo varmoja ettei se enää tule kotiin. Onneksi tuli!

      Poista
  6. Voi Anteroinen, hyvä että tuli kotiin! Sylverter-serkku voi mainiosti. Kaikki vanhat konnuudet alkaa pikku hiljaa palautumaan mieliin, siskotytöiltä viedään hiirisaaliit törkeästi ja riitaakin jo haastetaan. Hevonenkin otti jo kyynpuremaltaan tänään juoksuaskelia. Jospa nyt olisi meidän (ja teidän) kohdalta kaikenlaiset onnettomuudet tässä :)
    terkuin (eläinsairaalan) sisko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on ollut kova huoli Sylvesteristä! On meidän pakko tulla katsomaan potilasta ja tuoda vähän herkkuja toipilaalle. Jospa Otto metsästäisi vaikka pari hiirtä mukaan? Varma merkki toipumisesta on häiriköiminen :D

      Poista

Kiitos kommenteista :)