keskiviikko 16. elokuuta 2017

Ruusuja aluksi ja lopuksi

Arboretumin kivimuurilla eli navetan kivimuurilla kukkii ensimmäinen ruusu. Sain tähän kolmea eri rugosa suvun ruusua ja tietysti ehdin jo sekoittaa ne, yksi kuolikin. Ei se mitään, luulen että kukka antaa hyvin vihjeen siitä kuka on kyseessä.
 Luulen että tässä on rosa rugosa "Snow Pavement". Ja toinen ruusu mikä ei vielä kuki taitaa olla "Pohjolan kuningatar". Tai katsotaan nyt mitä tuleman pitää, minulle käy kaikki.
 Lisää nimikyltin kadottaneita löytyy arboretumin laidalta. Tämä on luultavasti viitavaahtera jonka olen hankkinut Mustilasta. Se piti istuttaa uudelleen ja nyt näyttää että siirto onnistui. Pikkuinen vaahtera on alkanut jo värjätä lehtiään syyskuosiin.
 Punakoivuni ei tarvitse nimikylttiä, sen tunnistaa väristä ja lehtien muodosta. Tätä ei voi vahingossakaan sekoittaa arboretumin muihin purppuranpunaisiin puihin, punapyökkiin, purppuratuomeen tai verivaahteraan.
 Eikä Almaa voi sekoittaa kylän muihin katteihin, niin omaperäinen on sen väritys. Kasvimaalla kävi eilen toimittaja ja valokuvaaja. Ensi vuonna ilmestyy juttu jossa Almakin sai hyvän osan puutarhakissana. Ja sitä se on, makaa aina lähistöllä kun teen kasvimaalla hommia.
 Uutuutena Almalla on kellittävänä kasvimaalla räsymatto, tai oikeasti kaksikin. Kyllästyin kitkemään päädyn savimaata, se oli ihan järkyttävää käännettävää talikolle. Nyt riitti, alla on paksu kerros sanomalehtiä, sitten lakanaa ja lopulta kaksi vanhaa räsymattoa. Ja jos nyt joku ajattelee että heittipä hienot räsymatot puutarhaan niin ei, niin ei ole. Räsymatot on kauniit ja muuten ok mutta niistä irtoaa niin jumalaton tekstiilipöly ettei ole tosi. Vanhat kuteen ovat haurastuneet eikä mattoja voi enää pitää sisätiloissa. Näin en saavat viettää ansiokkaan loppuelämän katteena kasvimaan päädyssä.
 Palataan vielä ruusuihin. Puistoruusu "John Cabot" on kukkinut todella pitkään ja tekee koko ajan uusia nuppuja. Olen hykerrellyt ihastuksesta ja taputellut itseäni olkapäälle, että onnistuinpa valitsemaan oivan ruusun rosarion ruusurivin alkuun. Tämä ruusu on minusta yksi täydellisistä ruusuista.
Toinen olkapää saa taputuksi rosa rugosa "Sointu" ruusun takia. Tämäkin kehittää koko ajan uusia nuppuja ja ruusu on sentään vasta vuosi sitten istutettu.

Rosariossa on tulossa kukkaan vielä yksi ruusu, tai ainakin toivon sen ehtivän kukkia ennen syyspakkasia. Keväällä ostin Lidlistä kaksi köynnösruusua joista toinen voi erinomaisesti ja toinen vähemmän erinomaisesti. Siinä paremmin voivassa on yksi nuppu. Joka päivä käyn tarkistamassa nupun tilanteen ja sen ettei se vain ole hävinnyt. Suorastaan jännittää mitä nupusta kuoriutuu esiin.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Näkötorni, kirkko ja lähde

 Tämän sunnuntain retkikohteena oli muutama nähtävyys Hollolassa. Kaupassa meidän piti vain käydä mutta sateen takia päätimme retkeillä vähän kauempana, saderintaman ulkopuolella.
 Ensin kiipesimme Hollolan kirkonkylällä sijaitsevalle Linnavuorelle jossa taasen on Kapatuosian näkötorni. Näköalatorni oli nimensä veroinen, hulppeat maisemat yli Vesijärven.
 Torni on maksuton ja auki yleisölle periaatteessa aina. Torni remontoitiin joku aika sitten, eipä siellä yhtään pelottanut jos korkeudesta johtuvaa huimausta ei sellaiseksi lasketa.
 Koska olimme kirkolla oli pistäydyttävä myös itse kirkkoon. Tiekirkkona Hollolan kirkko on avoinna yleisölle. Kirkko on minulle entuudestaan tuttu, olen päässyt siellä ripille.
 Kirkko on rakennettu noin 1510. Siis viisisataa vuotta sitten. Melkoinen urakka sen rakentaminen on varmasti ollut.
Viimeiseksi kävimme Kiikun lähteellä joka on Suomen suurin lähde. Kiikussa on 14 lähteensilmää joista pulppuaa 7000l vettä vuorokaudessa. Lähde on muutaman metrin syvä ja se on upean turkoosin värinen, johtuen veden kirkkaudesta. Auringon paistaessa luulisin turkoosin värin olevan vielä voimakkaampi.
Kaukanakin reissaaminen on kivaa mutta koen lasten olevan hyvä tietää omienkin nurkkien nähtävyyksiä. Eikä nähtävyydet tarvitse aina olla suureellisia, pienetkin elämykset riittävät.

lauantai 12. elokuuta 2017

Liljoja, vuokkoja ja laukkoja

Parhaillaan pihalla sataa kaatamalla vettä, salamat valaiset taivaan sekunniksi ja sen jälkeen jyrähtää ukkonen. Näin voimakasta ukonilmaa meillä ei ole hetkeen koettu, en muista oliko viime kesänä yhtään. Ja tänä kesänä on ensimmäinen. Mutta ei haittaa, minä tykkään ukonilmasta, pihalla olin niin pitkään kun pystyin, sateeksi oli tultava sisälle.
 Kivimuurin "Elodie" liljat ovat auenneet. Tätä on istutettu jo aiemmin arboretumiin mutta koska tykkään tästä liljasta todella paljon ja löysin sitä keväällä taas Lidlistä niin istutin samalla lisää kivimuurillekin.
 Samasta kaupasta ostettu oranssi lilja "Cocktail Twins" ei ole ihan lempparivärejäni. Mitä lie ajattelin sitä ostaessani. Kaunis väri mutta en oikein osaa yhdistää oranssia muihin väreihin.
 Jos oranssi on vaikea väri niin vielä vaikeampi on kirkkaankeltainen. Todellinen huomioväri joka ei jää huomaamatta missään. Olen kyllä sitä mieltä että loppukesän syvän vihreän sävyinen luonto kaipaa seurakseen voimakkaita värejä, alkukesä raikas vihreys on parempi pari hennoille sävyille.
 Lisää voimakasta väriä löytyy talon edustalta. Punainen tiikerililja on ilmiselvästi tehnyt sivusipuleita sillä kukkavarsien määrä on lisääntynyt. Tai sitten yhdestä sipulista kasvaa useampi varsi. Lilja on tuotu Türista ja harmikseni sitä ei ole näkynyt siellä ostovuoden jälkeen myynnissä. Ostaisin heti lisää, tämän rubiininpunainen väri on upea.
 Tässä samainen tiikerilija mustilanhortensian kanssa. Suorastaan täydellinen pari toisilleen.
 Lisää täydellistä löytyi aiemmin viikolla lautaselta. Tein vanhimman pojan nimipäivän ja mummin kirppusen 3kk päivän kunniaksi kolmenmarjankakun. Työpäivän jälkeen en jaksanut alkaa leipoa, ostin valmiin torttupohjan, sen päälle purkki vispikermaa ja sitruunarahkaa sekoitettuna. Vielä iso kasa marjoja ja lopuksi valkosuklaakoristelu. Kakku hupeni melkoisen nopeasti.  Minulle valmiit torttupohjat on nostalgiaa lapsuudesta. Tätini asuu Saksassa ja hän toi torttupohjia sieltä silloin kun niitä ei vielä Suomesta saanut. Ja aina niihin tehtiin mökillä mansikkakakku. Nyt jatkan perinnettä omille lapsille ja heidän lapsille.
 Rakas syysvuokkoni on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Sekin muuten kasvaa saman mustilanhortensian kupeessa kuin punainen tiikerilija. Ja on myös toisiinsa sopiva pari. Vuokossa on joka vuosi enemmän kukkia, tänä vuonna jo kymmeniä. Ja niiden koko on kasvanut, ehkä sen teki riittävä taivaalta tullut vesi.
Pallerolaukkoja kasvaa vähän siellä ja täällä. Haen niille parhaita mahdollista paikkaa. Tässä rusokirsikan juurella tuntuvat viihtyvän. Kuvaan jouduin ottamaan kirsikan ruman tukikepin mutta älkää antako sen häiritä.

Nyt sopii sataa vaikka koko yön. Toiveissa sateen jälkeen aurinkoista, puutarhassa puuhaa riittää.