tiistai 14. marraskuuta 2017

Mummin pojille

Tytär tilasi lapsilleen villasukkia ja lapasia. Talvi on tulossa, lämmintä pitää olla alla ja yllä.
 Pienempi eli mummin kirppunen sai Dropsin alpakkalangasta tehdyt sukat ja lapaset. Lapasia tuli kahdet sillä totesin ensin tehdyt ihan liian isoksi puolivuotiaalle. Tein sitten toiset pienemmät koska lankaa oli. Näihin meni vähän yli yhden 50g kerän verran lankaa. Toiveena oli pitkät varret jotta pysyvät hyvin päällä.
 Dropsilla on paljon alpakkalankoja, olen tehnyt niistä ennenkin mutta taas totesin saman jutun. En saa käsialasta tällä langalla millään konstilla riittävän siistiä. Kirjavilla langoilla olen tyytyväinen mutta yksiväriset ei ole mun juttu.
Siniset, Lidlin langasta neulotut lapaset aloitin jo viime talvena, onneksi ne vielä sopivat kohta neljä vuotta täyttävälle mummin mussukalle. Hän tosin tilasi seuraavaksi vihreät sukat. Ja mummihan tietysti tekee.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Pihatieltä pihaan

Aikamoista sadetta on pitänyt. Piha lainehtii vettä, maa ei suostu suodattamaan enää tippakaan vettä. Viereisellä pellolla on lampi ja taitaa kohta olla pihassakin.
Pihatie on pitkä ja kapea. Ensiksi pihaan tullessa näkyy navetan pääty. Taloa en näy vielä ollenkaan.

Maalaistalon pihaan tulemisesta kertoo vanhat maitokärryt tonkkineen. Vasemman reunan isolle kivelle raahasin heti ensimmäisenä kesänä valtavan kokoisen talosta löytyneen rautapadan kesäkukkia varten. Vielä on kukat poistamatta talven tieltä.
 Arboretumin kivipuron kivilammikko tehtiin lähinnä keväisiä tulvavesiä varten. Nykyisin siinä on eniten vettä näin alkutalvesta. Saa ollakin, sillä puron alueella on nurmikko kaikki kuivin, se kertoo että puro toimii avoimena salaojana kuten pitikin. Tässä kohtaa tarkkasilmäinen näkee aavistuksen siniharmaasta talosta puiden keskellä.
Kupariheisiangervo 'Mindia' pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään. Edes pakkaset eivät tiputtanut niitä maahan.
Pihatieltä poikkesin hiukan sivuun, koivikon puolelle. Talo taustalla on kaunis tästä suunnasta kuvattuna. Kesällä näkymän peittää pihlajantaimet ja koivujen lehdet.


 Tälle puolelle pihaa ei ole nyt mitään asiaa, maa nurmikon alla on niin märkä että olen jo ihan epätoivoinen sen kanssa. Nyt huomaa miten käy kun alla on kallio ja sen päällä savi ja saven päällä ohut humus, vesi jää lillumaan.
 Marja- ja hedelmätarhassa on vähän kuivempaa, ihan hyvä sinne istutettujen sipulikukkien kannalta. Pihan märimpiin kohtiin jätin istuttamatta mikä taisi olla ihan hyvä juttu, olisivat mädänneet jo syksyn aikana.
 Kesällä maalatun keinun kanssa meni pieleen. En laittanut maaliin homesuojaa ja se kostautui. Keinun uusi maalipinta on täynnä tummaa homepilkkua. Ensi kesänä on edessä keinun homepesu ja uudelleen maalaus niin että maalissa on mukana homesuojaus. Ehkä siten pilkut pysyvät poissa. Keinun väri saattaa samalla muuttua riippuen mitä pellavamaalin jämiä löydän kaapeistani. Tuo sininenkin väri on jämämaalia.

Vaikka en niin lumesta ja pakkasesta pidä, niin nyt toivon niitä sydämeni pohjasta vastapainoksi ainaiselle vesisateelle.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ahkerille ja uutterille

Minun muistoissani ja elämässäni isät ovat vahvoja, uutteria ja ahkeria. Toimeliaita ja aikaansaavia. Lapsistaan ja läheisistään huolehtivia ja välittäviä.
Isänpäivää juhlitaan meillä vaatimattomasti, lapset perheineen tulevat syömään kuten monena muunakin sunnuntaina, mies, isä, laittaa ruuan ja minä teen jälkiruuan. Istutaan rauhassa, jutellaan ja vain ollaan.
 Mietin miten kuvittaa tämän isänpäivän postauksen. Lopulta päädyin kuvaamana kotia joka on täynnä isien kädenjälkiä niin monen sukupolven ajalta. Tätä taloa ei olisi ilman isien aikaa ja panostusta. Ei ilman heidän käsistään kuuluvaa vasaran pauketta ja naulan puuhun uppoamista.
 Ei olisi huonekaluja, ei tapetteja seinillä, ne kaikki ovat isien aikaansaannosta.

 Ei olisi polttopuita ja lämmintä taloa jollei isät niitä tekisi ja olisi tehneet meitä aiemmin.
Isät pitävät huolta että nämä seinät ja perustukset säilyvät tuleville isille. Kiitos siitä.
Isänpäiväksi en tehnyt täytekakkua vaan juustokakun. Tämä täytekakku on leivottu tällä viikolla ja se hiukan sivusi isänpäivää ja omaa syntymäpäivääni. Meille syntymäpäivänäni lähetyspiiriin saapuneet vieraat saivat nauttia kakusta. Loput päätyivät työkavereille töihin. Siitä erityinen kakku, että tein ensimmäistä kertaa elämässäni gluteenittoman kakkupohjan ja se jopa onnistui. Vaihdoin kaikki jauhot perunajauhoksi. Voi olla että jatkossa meillä on aina gluteeniton kakku, niin onnistunut se oli.