maanantai 16. lokakuuta 2017

Myrkynvihreä kaunotar

Olen etsiskellyt kampauspöytäni päälle sopivaa peiliä. Jotain uusrenessanssiin viittaavaa on ollut hakusessa koska sitä aikakautta on kampauspöytäni joka on oikeasti pelipöytä. Pöytä on heräteostos pojan työpöydän yhteydessä. Vaikka pöydän kunnostus piti itse viimeistellä niin en ole katunut pöydän hankintaa, sen sirot jalat ja koko muoto on juuri sitä tyyliä josta pidän. Ja mummolta peritty tuoli on täydellinen kaveri pöydälle.
Pöydällä oleva peili on uustuotantoa. Periaatteessa ihan kiva mutta ei lähelläkään täydellistä. Mutta onneksi minulla on mies joka tietää vaimonsa mietteet.
 Miehelle tarjottiin ostettavaksi tätä myrkynvihreää kaunotarta. Ja jopa osti sen ennen kuin kysyi minulta. Tyyli ei ole uusrenessanssia mutta kyllä minä kelpuutan peilin pelipöytäni päälle. Kunhan siitä on ensin poistettu vihreä väri. Toivon vain että pinta maalinpoiston jälkeen sallii petsin ja lakan. Tämän talven urakka peili ei ole, ensin pitää saada verhoilussa oleva kalusto valmiiksi ja vasta sitten voin siirtyä entisöinnin pariin.
Peilin mukana tuli kulmakaappi (josta ei ole kuin tämä suttuinen kuva)joka ei ole kovinkaan vanha, vaneria on pääosin, runko puuta. Mutta luulen että uudella maalilla ja vanerilla tuosta tulee kiva sekä käyttökelpoinen. Kaappi pääsee entisöintijonon perukoille, aika monta esinettä odottaa korjaajaa ja kunnostajaa ennen tätä.

 Tällaisina hetkiä kaipaan kipeästi omaa talvilämmintä verstasta. Talvi-iltoina olisi aikaa kunnostaa.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Lapsuuden puutarhamuistoja

Sain Puutarhan lumo- blogista haasteen kertoa lapsuuden puutarhamuistoista. Olen sivunnut aihetta aiemminkin, voit lukea postauksen tästä. Linkki lähinnä siksi että postauksen ylimmässä kuvassa olen lapsena puutarhatöissä.

Varsinaisena verenperintönä en ole puutarhaharrastusta saanut. Toisella mummollani oli kyllä puutarha, tai kaksikin. Oli rintamamiestalon puutarha ja kesämökin puutarha. Molemmissa keskityttiin hyötyviljelyyn. Yksi on kuitenkin jäänyt mieleen mummon puutarhasta, kehäkukat. Kehäkukkia pitää olla ihan senkin takia joka kesä omalla kasvimaalla ja osa niistä on mummon siementen jälkeläisiä.
 Vanhemmillani ei puutarhaa ollut, olen kerrostalojen kasvatti. Oman ensimmäisen puutarhan sain 20 vuotta sitten kun rakensimme talon. Puutarha jäi kuitenkin varsinaisesti tekemättä arjen kiireissä ja talon myymisen takia. Seuraavassa talossa tein puutarhasta puutarhan mutta hyvin vaatimattomassa mittakaavassa.
 Varsinaisen puutarhaheräämisen koin täällä Arvilassa. Ja moneen kertaan olen harmitellut etten paremmin kuunnellut mummon ohjeita puutarhanhoidosta, niistä olisi nyt hyötyä. Mummon vielä eläessä kysyin luvan saanko ottaa äitini syntymäkodin kalliolla kasvavasta juhannusruususta taimen omaan puutarhaani. Ja toki sain ottaa. Ruusu on ollut aina Se lapsuuteni ruusu, jo silloin iso ja tuuhea pensas talon läheisen kallion kupeessa. Samaa taloa ei enää ole mutta ruusu on. Ja ruusulla kuvan jälkipolvea Arvilassa. Juhannusruusu on siis Rautalammilta, lapsuuteni kesämaisemista, yhden sukuhaarani juurilta Hanhitaipaleelta.
Mummolta saadut punaiset bellikset vei toissatalven tappokelit. Asia harmittaa vieläkin sillä näitä ei enää mökillä ole. Tädiltäni aion kysyä onko pihassa vielä mummon pionia, jos on niin voisinko saada juurakosta palasen, siinä kasvi jonka vielä haluaisin pelastaa puutarhaani.

Yhden kasvin muistan vielä lapsuudesta, ukkomansikan. Sekin taitaa olla jo mökiltä hävinnyt mutta taimen haluaisin jostain saada. Sitä ei taida olla yleisesti myynnissä. Tiedän kuitenkin tästä muutaman kilometrin päästä paikan jossa kasvaa valtoimenaan ukkomansikkaa, ehkä joku päivä kerään riittävästi rohkeutta ja marssin kysymään ukkomansikan pientä rönsyä omaan puutarhaan. Sitten olisi lapsuuden muistokasvit istutettuina.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Verkkoja veteen

Siltä se on ainakin tuntunut kun olen ryhtynyt verkottamaan taimia talvea vasten, verkkojen veteen heittämiseltä. Nurmikko tirskuu saappaan alla, välillä upotaan melkein nilkkaa myöten. Jos askel lipsahtaa vähänkin, paljastuu nurmen alta mutaa. Onkin pitänyt suunnitella reitit tarkkaan etten pilaa nurmikkoa tilsimällä liikaa oikein märissä kohdissa.

 Koristeomenapuu 'Marjatta' sai ympärilleen lammasverkon jota on tihennetty pihlajan oksilla. Viime talvena nämä toimivat erinomaisesti, jänikset eivät menneet yhdestäkään läpi. Vaikka verkkojen vienti navettaan keväisin ja pois sieltä syksyisin on puutarhatyö jota suorastaan inhoan, niin olen kiitollinen, että on navetta jonne verkot mahtuu yksitellen ja kokonaisina. Helpottaa työtä suunnattoman paljon kun lätkäisen valmiin verkon vain paikoilleen kasvin ympärille. Sen huomion tein, että runkosuojia tarvitsen lisää vaikka myyriä pihalla on vähän.
 Osa kasveista saa suojakseen näitä lankakoreja, ei niin kauniita mutta toimivia. Tuollaisesta ei mene yksikään ristihuuli pitkäkorva talttahampaineen lävitse. Kuvan korin sisällä on 'Prunus Cistena' eli mustaluumu, pieni taimi jonka ostin viime keväänä kahdella eurolla koska se oli paleltunut puutarhamyymälässä. Taimi lähti kotona hienoon kasvuun ja teki jopa pari kukkaa ilokseni. Nyt toivon että se on tuossa kiven kupeessa talven kestävä.
 Huomenna on tiedossa lisää verkottamista, tavoitteeni on saada joka päivä muutama verkko paikoilleen. Tänä vuonna verkkoja tulee noin 70 kappaletta joten yhden päivän aikana työtä ei tee. Jos ja kun verkottamien kyllästyttää voi tarttua haravaan. Suurimman haravoinnin aion tehdä viikon päästä alkavalla syyslomalla, tuskin meillä on silloin vielä lunta.
 Suuri koristeomenapuu on täynnä omenaa, keväällä puu oli valkoisena kukista. Olen näiden pienien hedelmienkin avulla yrittänyt selvittää mikä puu on lajiltaan mutta vielä se ei ole selvinnyt. Epäilen että ainakin toinen vanhemmista on koristeomena 'Erstaa' mutta yksi yhteen puu ei ole sen tuntomerkkien kanssa.
 Hauskan näköistä kun lehdet ovat tippuneet ja omenat ovat vielä puussa. Tämä puu on siitäkin erikoinen että se tekee punertavia siementaimia vaikka itse on tavallinen vihreälehtinen. Kaksi sellaista olen istuttanut puutarhaan, pari tämän vuoden siementaimea jätin kasvimaalle talven yli.
Autotalliin vievä tie on nurmikoitunut jo ennen meidän tänne muuttamista. Nyt mies sai inspiraation korjata tien. Pihassa on kasa soraa ja rulla suodatinkangasta. Saattaa valmistua jo viikolopun aikana. Tuosta kaavitut nurmikot ja mullat otettiin talteen, niille on varmasti käyttöä puutarhassa jonain vuonna. Minä aloin jo haaveilla tien viereen istutettavista pensaista mutta ehkä vielä jäitä hattuun, mies saattaa toivoa hyvinkin avointa väylää jotta työkoneet mahtuvat tuosta kulkemaan.