lauantai 25. helmikuuta 2017

Onnittelut valmistuneelle + ruukkuja

Eilen päättyi yksi jakso vanhimman pojan elämässä. Taskuun tupsahti ahkeran opiskelun saattelemana ammattitutkinto. Suunniteltu valmistumisaika oli toukokuun loppu mutta koska poika sai kaikki palkkatyöt loma-ajoilta hyväksiluvuiksi niin valmistuminen koitti jo nyt helmikuussa. Tässä kohtaa saa varmasti olla äitinä lapsestaan ylpeä. Ja erityisen ylpeä ja tyytyväinen äiti on siitä, että poika aloittaa ensi viikolla vakituisessa palkkatyössä. Matka aikuisuuteen on hyvällä mallilla.
 Ruusukuva (neilikkaruusu "White Grootendorst") pojan kunniaksi. Juhlat järjestämme keväämmällä kunhan tarkenee olla ulkonakin.
 Tällä viikolla tapahtui toinenkin iloinen asia. Olin jo ihan unohtanut osallistuneeni Viherpiha-lehden kuukauden piha-kilpailuun. Niinpä ilmoitus siitä, että helmikuun numerossa on kuva puutarhastamme ja pieni juttu oli melkeinpä yllätys.
 Palkkioksi kuukauden piha-maininnasta sain 100e arvosta Orthexin altakasteluruukkuja. Säälittää vähän valkoisten hienojen ruukkujen puolesta mutta suurimmat ruukut ovat oivallisia kasvihuoneeseen tomaateille. Ja pienet yrttiruukut aion myös ottaa käyttöön, niitä voisi kokeilla jo nyt. Muuten nämä eivät ehkä talon sisätiloissa ole ihan tyyliäni mutta luulen että moderniin sisutukseen ovat erinomaisia. Vaan eiköhän näille kaikille käyttöä löydy.
Jalo ilmestyi kuvatessani paikalle ja ilmoitti että nyt on aika ottaa hänestäkin kuvia. Tämä pieni "vauvamme" täytti juuri puoli vuotta. Ulkoiluun opetteluun tuli vähän katkosta pakkasen ja lumen takia, kumpikaan ei kuulemma tunnu pienen tassuissa hyvälle.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Seitsemällä pussilla haastetta elämään

Olen onnistunut aika heikosti kasvattamaan perennoja siemenestä. Tai ehkä onnistuminen on ollut kiinni siitä että olen tehnyt hommaa ikäänkuin vasemmalla kädellä. Huiskinut siemenet kukkapenkkiin ja unohtanut asian. Ja todennäköisesti kiskonut pienet alut pois rikkoina.

Nyt ajattelin kokeilla eri taktiikalla. Menin Maatiaiset ry:n sivuille ja tilasin kuusi pussia perennoja ja yhden tomaatin. Tarkoitus on kylvää maaliskuussa puolet siemenistä ja loput syksyllä. Ja mieluiten pohjattomiin ruukkuihin ja nimilapulla merkittyinä jotta tiedän mitä kasvaa missäkin.
 Tomaatti tulee tietysti kasvihuoneeseen mutta halusin tällaisen luomukannan jotta voisin kerätä siitä syksyllä omat siemenet. Syysleimu on syreenileimu, sen taimia ei tunnu saavan mistään. Kaukasiantähtiputki minulla oli kerran mutta talvi vei sen. Taimia ei tunnu senkään kohdalla löytyvän mistään, kokeillaan kasvattaa siemenestä.
Varjoliljan kanssa tarvitaan erityistä kärsivällisyyttä. Tämän pilkullisen olen saanut ystävältä isona sipulina. Se kukki heti seuraavana kesänä istuttamisesta. Siemenien kanssa kukintaa saa odottaa vähintään viisi vuotta. Mutta onhan mitä odottaa.

Valkoisen varjoliljan sain samalta ystävältä. Valkoisen varjoliljan sipuleista pyydetään kaupoissa hävyttömiä summia. Sama on marhanliljan kanssa, siksipä yritän marhanliljaa siemenestä. Ei harmita tappio taloudellisesti niin paljon kuin että menettäisi pari kymppiä maksavan yksittäisen liljan sipulin.

Myös purppurapunalatva lukeutuu vaikeasti saataviin ja kalliimpiin taimiin. Siksi sitäkin siemenestä. Pallaksen pioni oli ihan vain silkka heräteostos.

Kevätkylvöt ajattelin toteuttaa niin että kylvän siemenet pohjastaan reikäisiin purkkeihin ja vien ulos saamaan kylmäkäsittelyn. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Löytö autotallista

Viime kesänä mies remontoi autotallin. Lattia laitettiin uusiksi, samoin koko sisustus, myös kattoon tehtiin pieniä muutoksia. Koska remontti sisälsi tuon osion lattia uusiksi, piti koko autotalli tyhjentää. Osa tallin tavaroista oli lastulevykomeroissa jotka raahasimme talliin vuonna 2005 kun muutimme taloon. Nyt komeroiden aika oli tullut täyteen ja ne hävitettiin.

Komeroita purkaessa miehen silmiin sattui, että yhteen komeroon on kirjoitettu jotain. Mies otti sen osan komerosta talteen ja toi näytille minulle. Yhdessä luimme tekstit joista selvisikin paljon asioita. Komeroon oli nimittäin kirjoitettu talon remonttien vuosilukuja.
 Selvisi muun muassa se että nykyiset ikkunat ovat vuodelta 1978. Kohta 40 vuotta vanhat mutta toimivat. Talo on maalattu ennen nykyistä maalia edellisen kerran 1979. Silloin väri oli keltainen.
 Elo-syyskuussa 1982 on vaihdettu uudet ovat. Kuulostaa hyvältä mutta kuten voimme todeta, on ovet vaihdettu tammijäljitelmäoviin.
 Ja vanhat ovet olivat tämän kaltaiset umpipuiset peiliovet. Ei tarvitse edes miettiä kummat minä ottaisin. Meillä on vielä iso urakka saada kaikki ovet taas peilioviksi.
 Navetan peltikatto on laitettu 2.6.1986. Katto maksoi merkinnän mukaan 25 000 markkaa. Se vastaa tänä päivänä noin 8 000 euroa. Hyvän katon laittoivat, on edelleenkin täysin ehjä.
Pihakeinu on ostettu kesällä 1982. Ikä alkaa näkyä. Keinu kaipaisi muutamaa uutta puuta ja maalia pintaansa. Minulla olisi pönttö oikein hyvää taivaansinistä pellavaöljymaalia. Miltähän keinu näyttäisi sinisenä?

Muut merkinnät ovat: pellot salaojitettu 1986, pellot myyty 10.10.1983. Ja kaappi johon merkinnät oli tehty, oli ostettu 24.10.1977.

Tällaiset löydöt ovat aina yhtä mukavalta tuntuvia. Talon historiaa ja vuosilukuja.