keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Ikuista oppimista

Elämässä pitää olla sopivassa määrin haasteita. Niin arjessa kuin harrastuksissa. Olen mennyt kaikki entisöintivuodet ja verhoilut helpoimman kautta ja käyttänyt liimana tavallista puuliimaa. Nyt siihen tuli muutos ja päätin, että tänä vuonna opettelen käyttämään perinteisiä, huonekaluille ystävällisempiä liimoja.
 Tilasin netistä perinteistä luuliimaa. Pistin myyjän sivuilta muistiin käyttöohjeet sillä liiman mukana niitä ei tullut. Verhoiluun otin mukaan pienen kattilan ja lasitölkin johon olin laittanut liimahelmiä veteen pehmenemään jo edellisenä iltana. Keitin vedenkeittimellä vettä, kaadoin kattilaan ja laitoin lasitölkin kattilaan, liima suli hetkessä vesihauteessa. Sekoitin ja pääsin liimauspuuhiin. Levitin liiman siveltimellä kaikkien liimattavien kappaleiden pintoihin ja ujutin myös koloihin. Liima olisi saanut olla ehkä hitusen tönkömpää, laitoin liian paljon vettä. Ensi kerralla tiedän paremmin.
 Suurin haaste oli näiden haljenneiden palasten kanssa. Onneksi olivat tallessa verhoilutarvikkeiden kassissa.
 Tuoli oli ollut viikon verran sisätiloissa kuivumassa. Ja sen huomasi. Liimauksistaan pettäneet osat irtosivat kun tuolia vähänkin nosti. Se taas vain helpotti liimaamista.
 Hyvä tästä vielä tulee, ei ehkä tuoli jokapäiväiseen käyttöön mutta juhlaan ja sisustukseen ihan oiva.
Liimauksen ja puristimien kiinnittämisen jälkeen tuoli sai jäädä kuivumaan ja lepäämään viikoksi. Ensi viikolla tarkistan liimaukset ja aloitan satulavöiden kiinnityksen mikäli liimaukset ovat kunnossa. Sen jälkeen alkaa hikinen urakka jousien kiinnittämisen kanssa. Nyt jousituksen pitäisi jo sujua, tämä on neljäs tuoli jonka jousitan.

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kevään merkkejä

Sain tällä kertaa Pirjolta blogista Tuplasti terapiaa, haasteen viidestä huhtikuun kevään merkeistä, niistä jotka ovat lähinnä omaa sielua. Vastailin samaiseen haasteeseen jo aiemminkin, silloin tein postauksen huhtikuusta joten tähän postaukseen vaihdoin kuukautta ja valitsin kevätkuukaudeksi maaliskuun.

Täällä II-vyöhykkeellä maaliskuu on ihan selkeä kevätkuukausi, aurinko paistaa kunnon volyymilla, lumet sulavat pois, linnut laulavat äänensä kirkkaaksi ja luonto herää talviunestaan.
 Tämä kuva hennosta tomaatin alusta on otettu 14.3.2017. Ei ole kuin kaksi kuukautta niin salin etelän puoleisen ikkunan eteen on aseteltu samanlaiset taimet. Ikkunalla valoon kurkottelevat tomaatit on varma kevään merkki. Toinen on multainen keittiönpöytä ja siellä täällä pyörivät siemenpussit.
 Aurinko on minulle kevään tärkeimpiä merkkejä, se saa mielen loistamaan pimeän ja kylmän talven jälkeen. Olo on virkeämpi ja jalka nousee puutarhaa kohti kevyemmin kuin talvella. Lumet sulaa silmissä auringon avulla.
Ei maaliskuuta ja kevättä ilman piippoja. Keväällä innokkaan puutarhurin tunnistaa siitä että puutarhassa ollaan pyrstö pystyssä ja nenä maata kohden. Jokainen maasta ponnistava piippo on käytävä tervehtimässä ja toivottamassa tervetulleeksi uuteen kasvukauteen.

 Minulle sana maaliskuu tuo aina mieleen kissat, ne kun tuntuvat heräävän muun luonnon lailla eloon maaliskuussa. Leikatutkin kissat ovat täysin eri painosta kuin ne talvella uunin pankolla makaavat keitetyt makaronit joita myös kissoiksi kutsutaan. Kivimuurien päältä on hyvä tähyillä missä on kesän parhaimmat saalinpaikat.
Maaliskuussa 2017 ei puutarhassa kukkinut vielä yksikään kasvi paitsi yksinäinen esikko. Onneksi lasikuistille saa tehtyä kauppojen kukkasipuleista kukkivan kokonaisuuden, tosin tässä kuvassa paras kukinta on vielä edessäpäin. Viileä kevät näkyi viileän lasikuistin kukkasissa.

 Tällä viikolla näin jo kaupoissa myynnissä tete-narsisseja ja helmilijoja. Olin vähän pöyristynyt, että näin aikaisin ja jätin ostamatta. Ei nyt sentään vielä tammikuussa huusi sieluni, säästetään jotain maaliskuuhun ja kevääseen.

Kiitos Pirjo haasteesta, ken ei ole tätä vielä saanut niin voi napata tästä, alla tarkemmat ohjeet.

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Talviset puutarhajuhlat

Puutarhakierrokset jäävät näin pimeään vuodenaikaan viikonlopuille. Perjantaina tosin oli harvinainen tilanne, pääsin töistä jo kahdelta, olipa mahtava ajella kotiin valoisaan aikaan. Tuntui että illassa ehti tehdä vaikka mitä.

 Lauantaina oli aikainen herätys kellon avulla, vanhimman pojan prikaatissa oli läheistenpäivä ja sinne meidän piti ehtiä ajoissa jotta ehdimme takaisin Lahteen iltapäivällä vietettävään kastetilaisuuteen. Kasteen jälkeen olikin yllätys ja lapsen vanhemmat vihittiin. Kukaan meistä vieraista ei tiennyt asiasta etukäteen, olivat saaneet pidettyä asian niin salassa.

Mutta palataan puutarhaan jossa tein tänään tarkistuskierroksen, niitä on nyt tehtävä aina kun ehtii sillä pihassamme on valtavasti jänisten jälkiä.
 Ensimmäiseksi kuvaksi en valinnut tuhottuja pensaita vaan jotain kauniimpaa, talvinen aitta ja huurteiset puut.
 Marja- ja hedelmätarhassa on maisteltu keltaisen vadelman versoja. Tämä ei ole lainkaan vahinko, kasvusto on ylimääräistä ja kasvaa yhden valkoisen viinimarjan kyljessä.
 Kasvimaalla on temmelletty ja vietetty ruokapitoja ihan kunnolla. Päättelin jäljistä että ristihuulien mieleen on lumen alta löytyvät piskuiset koristeomenat joita meni kasvimaalle haravointijätteen mukana. Näitä saa toki kaivaa, ei aiheuta mitään haittaa.
 Hämärän kuva mutta siitä näkee miten jänikset muodostavat jo polkuja lumiseen puutarhaan. Tämä reitti menee luumulehdosta kirsikkapuun ohi. Kirsikan kanssa on vähän ähäkuttifiilis, tuli suojattua hyvin ja se on säästynyt täysin syömingeiltä.
 Arvilan ruusu on saanut vähän siipeensä, sitä on rouskutettu piikeistä huolimatta ihan urakalla. Ruusuni ovat aina syömisen uhan alla sillä niille ei tällä hetkellä riitä verkkoja suojaksi. Ruusut onneksi toipuvat hyvin, versovat vain enemmän.
 Luumulehdosta arboretumiin johon on hypitty ihan omat polut. Suurin osa tervaleppäaidanteen tervalepistä on jo niin suuria että niihin ei jänikset koske. Mutta näköjään joku yksilö on käynyt nappaisemassa yhden tervalepän oksan poikki. Toivottavasti uskoi kerrasta, että tervaleppä ei maistu hyvälle.
Varsinaiset juhlat on pidetty angervoissa. Keltajapaninangervo on maistunut samaan tahtiin kuin ruusuangervo. Vastaavat juhlat pidettiin vuosi sitten ja vähän olin huolissani miten angervojen käy. Mutta eipä ne olleet pahoillaan, kukkivat vain entistä komeammin kun leikkaaminen oli hoidettu asiantuntemuksella.

Toistaiseksi kaikki verkot ja suojat ovat pitäneet. Joidenkin kasvien voi tulla ongelmia jos lumipeite kasvaa tästä kovinkin paljon. Sitten pitää yrittää kiskoa verkkoja korkeammalle tai keksiä muuta, levitellä vaikka tuomen oksia joka on meidän pihassa toimivaksi havaittu konsti.