perjantai 25. toukokuuta 2018

500 litraa

Otsikon määrä vettä on tänään törsätty puutarhaan. Tosin mikäpä sitä on törsätä kun vesi tulee ikivanhasta rengaskaivosta jota ei käytetä mihinkään. Tai nyt käytetään, kasteluun. Kylvin porkkanat ja kastelin penkit huolella sekä ennen kylvöä että kylvön jälkeen.
 Tuolla kasvihuoneen vieressä pilkottavien harsojen alla on porkkanat. Harsot virittelin ötököiden ja kuivuuden takia, kosteus pysyy paremmin siellä missä pitää harson avulla. Kaksi riviä jäi kylvämättä, toiseen tulee vain kehäkukkaa ja toista vielä mietin, ehkä käytän siihen siemenlaatikossa pyörivät vanhentuneet lantun siemenet pois.
 Myös kesäkurpitsat ovat majailleet alusta alkaen harsojen alla. Harso on tuossa peräti kolminkertaisena paahteen takia, tähän paistaa aurinko koko päivän. Taimet olivat yhden päivän ilman harsoa ja illalla tehdystä huolellisesta kastelusta huolimatta kasvulaatikko oli rutikuiva. Vedin samantien harsot uudestaan päälle enkä ota niitä pois kuin kastelun ajaksi.
 Syreenien kukinta on hitusen aikaisessa, on vuosia jolloin kukkivat vasta kesäkuussa. Pihan vanhimpien, valkoisten syreenien kasvustoista on osa kuollut. Rungot ovat niin paksuja, että niiden kaatamiseen tarvitaan moottorisahaa. Onneksi niistä pukkaa koko ajan uutta versoa esiin niin koko kasvusto ei kuole.
 Allium pskemense on vahvistunut vuosi vuodelta. Varret ovat hauskat patukat.
 Rosariossa on esillä ensimmäiset nuput. Tämä lehtien suojaan kätkeytyvä herkkis kuuluu Rosa marretii-ruusulle joka on löytö Mustilan arboretumin taimimyymälän alelaarista. Ruusu on kuulemma japanilainen luonnonlajike. Innolla odotan kukkaansa, tämä kun kukkii ensimmäistä kertaa. Kukan pitäisi olla pieni ja yksinkertainen luonnonruusujen tyyliin.
 Kuolanpioni ei petä mikään vuosi. Tänä vuonna kukkia on kolme mikä on uusi ennätys, ihan huima sellainen. En tiedä onko taimen ikä tai kevään lämpö vaikuttanut mutta minusta tämän kukka oli ennen tummempi.
Huomenna on luvassa puutarhapäivä, tosin ei omassa puutarhassa. Keltajapaninangervon kitkentä ja kanttaus jäi kesken mutta ei työmaa mihinkään karkaa, huomenna illalla voi jatkaa jos kestää hyttyset ja mäkäräiset sekä tänään kaveriksi ilmestyneet paarmat.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kuinka kauan helle voi kestää?

Virallinen helleraja on 25 astetta, minusta voi puhua helteestä kun lämpötila on yli 22 astetta. Viime kesänä sellaiseen lukemaan taidettiin päätä yhtenä päivänä, muutoin huideltiin + 15 asteen hujakoilla maustettuna vielä kylmemmillä öillä. Nyt nukutaan ikkunat auki ja silti on kuuma. Kymmenen päivän sääennuste näytti pelkkää hellettä, ei pisaraakaan vettä. Tänään täytettiin kuution kastelusäiliö rengaskaivosta ja kasteltiin kasvimaat ja pari perennamaata kunnolla. Huomenna on myös keskityttävä kasteluun.
 Metsätulppaani kukkii pähkinäpensaan varjossa. Olen saanut pähkinäpensaan naapurista, sitä kasvaa täällä kylällä luonnonvaraisena.
 Japaninruusukvitteni tekee kukkansa kovin alas, nämäkin ihan maanrajassa. Viime talvena jänikset eivät päässeet tämän kimppuun, suojaus toimi. Joten toiveita on, että jatkossa kukkia on ylempänäkin.
 Libanoninlaukka kukkii peräti viiden kukan voimin, tähän asti olen saanut nautti vain yhdestä kukinnosta.
 Arboretumin istutukset on vielä kitkemättä ja kanttaamatta. Se on suunnitelmassa seuraavaksi. Kuvassa on oman omenapuun tummalehtinen siementaimi ja Virosta tuotu keltainen happomarja jonka talvenkestävyyttä vähän epäilin. Ihan turhaan, hengissä on.
 Neljä iltaa olen kitkenyt ja kantannut marja- ja hedelmätarhaa ja tänään sain urakan valmiiksi. Viimeistelyksi tuli kevyt lantahuntu taimien juurelle. Kolme kottikärryllistä kitkin juolavehnää, voikukkia ja muita rikkaruohoja. Peltovalvatti taisi olla pahin mutta sain sitä pitkinä rönsyinä pois. Yläkuvassa on keltaiset vadelmat ennen kitkemistä.
 Ja tässä vadelmat kitkemisen, kanttaukset ja lannoittamisen jälkeen. Pieni ikävä huomio oli löytää tuolta muutama kotilo. Nyt voi sanoa, että ovat levinneet koko puutarhaan, ikävä kyllä.
Mutta ei murehdita sellaista mihin ei voi vaikuttaa. Nautitaan kauniista säästä ja avautuvista nupuista kuten kuolanpionista.

maanantai 21. toukokuuta 2018

Söpöä ja suloista

Muutin tätä kesää varten hiukan kesäkukkaistutusteni astioita. Pihan toisesta liittymästä poistin kokonaan vanhan rautapadan ja vein sen paraativäylälle ison sinkkiastian tilalle. Sinkkiastia pääsi kasvimaan reunalle herneiden kasvupaikaksi. Paria muuta astiaa vielä harkitsen mitä teen, jos on kovin helteinen kesä niin haluan selvitä kasteluista mahdollisimman helpolla.
 Löysin sinkkiastiasta tällaisen minikokoisen söpöyden. Ihmettelin pientä ja tiivistä kasvustoa. Sitten tajusin, että siinä on ilmeisesti tervalepän käpy josta on lähtenyt kasvamaan monta pientä tainta. Sormenpääni tuossa kertoo koon. Vein kuvan oton jälkeen koko paketin metsään kasvamaan, ehkä tämä kestää kuivuuden.
 Joka kevät joudun pohtimaan antaako raparperin kukkia vai ei. Raparperin kukka on kaunis, erityisen suloinen silloin kun on vasta nupullaan.
 Kirsikankukat, kevään kuvatuimpia.
'Latvian matala' on vielä pieni puu mutta aivan täynnä kukkaa. 'Sikkola' tulee perässä, kukkii totuttuun tapaansa hiukan myöhemmin.
 Pihan jättimäisessä koristeomenapuussa on myös ihan oma kukkameri. Etenkin yläoksissa josta on todella vaikea saada kuvaa. Pörinä ja surina puun alla on huikeaa. Sanoisin, että tänä keväänä on pölyttäjiä riittänyt.
 Kitkin eilen ja tänään marjapensaiden alustoja ja koko ajan pörräsi kimalaisia ja muita pölyttäjiä marjapensaiden kukissa. Voi olla tulossa hyvä marjasato ainakin viinimarjojen suhteen. Pensaat ovat tiheään täynnä kukkia.
Varsinaiset omenapuut eivät vielä kuki. 'Pirja' pitää välivuotta ja muut puut ovat vielä liian nuoria, leikkaan niistä joka kevät latvat poikki ja samoin kaikki oksat jotta puista kasvaa hyvän mallisia. 'Sävstaholm' silti yllätti ja tekee muutaman kukan. Omenapuun kukat ovat suloisia, minusta kukkapuista kaikkein kauneimpia.