lauantai 3. joulukuuta 2016

Se on taas näiden aika

Viikko sitten leivoin tämän joulun ekat piparkakut. Samalla tein yhden eläinmetsän ystävälle tuliaisiksi. Loput metsämateriaalit jäivät odottamaan parempaa aikaa ja onneksi jäivät. Perjantaiksi olisi pitänyt leipoa lapsen koulun pulliksiin jotain mutta aikapulan takia en ehtinyt, olin torstaina töissä ja koulutuksessa 6:30-20:15. Sen sijaan kasasin keskiviikkona loput piparkakut pieniksi asetelmiksi pullisten yhteydessä pidettäviin arpajaisiin palkinnoiksi.
 Piparkakut riittivät muutamaan pieneen ja yhteen suurempaa asetelmaan.
 Joka joulu olen tehnyt siskon lapsille jokaiselle oman asetelman. Ehkä se on tänäkin vuonna tehtävä. Muut minun ja miehen sisarusten lapset ovat vielä niin pieniä, että heille en taida tänä vuonna tehdä. Mummin mussukkakin saa toki omansa ja yksi on tietysti tehtävä salin senkin päälle.
Leipomisessa ja kasaamisessa ei kauaa mene mutta koristelu ottaa oman aikansa. Se onkin ostettava lisää koristeita seuraavalla kauppareissulla. Kummasti hävisi loput koristeet parempiin suihin tästä erästä. Joko teillä on piparkakut leivottu?

perjantai 2. joulukuuta 2016

Kaupanpäällis-vinkki

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi olen jo pitkällä suunnittelussa tehdä aitan museoon ihan oma Suomi 100 vuotta-näyttely. Aiheeseen liittyvää materiaali on löytynyt nurkista kiitettävän paljon.

Mutta muuallakin varaudutaan tulevaan juhlavuoteen. Eilen kuulin kollegalta koulutusillassa että leivinpaperia ostaessa sai kaupan päälle Suomi-piparkakkumuotin. Ja minäkin tietysti innostuin asiasta.
 Sagan kampanjassa sai kuvan muottipakkauksen kaupan päälle kun osti kaksi omavalintaista tuotetta. Ei voinut tällainen muottihamsteri kieltäytyä tarjouksesta. Sitä paitsi leivinpaperia kuluu meillä paljon. Kaupanpäällisiin en kovin usein haksahda mutta jos kyseessä on sellainen tuote mitä ostan muutenkin ja ylimääräiselle tuotteelle on käyttöä niin olisihan se hullua jättää tarjous käyttämättä.
Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos, kunhan kerron asian teidänkin iloksenne ja tulevan juhlavuoden kunniaksi. Itsenäinen ja vapaa maa on juhlittava asia joka vuosi.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Arjen sietämätön raskaus

Joskun hävettää valittaa jaksamisen puutetta. Kun kuitenkin olen terve, läheiset ovat terveinä, kukaan ei ole kuollut, on koti ja perhe. Mutta silti purnaan ajan riittämättömyyttä, sekä omaani. Työpäivä alkaa pimeydessä ja päättyy pimeydessä. Tuntuu ettei iltaisin ehdi mitään. Tänään esimerkiksi työpäivä päättyi neljältä niin vasta iltaseitsemän jälkeen istahdin ekan kerran. Siihen asti laitoin ruokaa, tein pojan luokan myyjäisiin arpajaispalkintoja, ripustin pyykkiä, täytin tiskikonetta ja sata muuta pientä ja suurempaa askaretta.
 Kerran viikossa imurointi on nykyään suuri ihme. Jääkaappi ei tunnu täyttyvän itsestään. Olen alkanut suosia entistä enemmän pienempiä kauppoja (etenkin saksalaista) jotka on käyty nopeasti läpi. Päivällinen ei todellakaan ole kolme tuntia uunissa haudutettua lihapataa.
 Välillä koen että minua on huijattu. Eikö ruuhkavuosien kuulu mennä ohi? Minulla on kaksi aikuista lasta ja silti tuntuu että aikaa on vähemmän kuin heidän kotona asuessaan. Olen suuresti ikävöinyt vuorotteluvapaatani. Vaikka vastapainoksi tilipussi kerran kuussa on oikein mukava asia.
 Olisi ihan jaksaa viettää enemmän aikaa mummin mussukan kanssa. Olisi ihana hakea koululaisia koulusta ja tehdä jotain yhdessä iltapäivällä kun on vielä valoisaa. Mutta työpäivän päätteeksi olen aivan naatti. Jos työpäivä edes päättyy koskaan. Joskus työpäivää seuraa illalla työkokous, päivälle tulee pituutta puolen vuorokauden verran. Onneksi en ottanut itselleni kahta harrastusta. Verhoilua kerran viikossa, muuta en jaksa.
 Ehkä se on valon puute, puutarhan puute, värien puute, auringon puute. Kaipaan aivan tajuttoman paljon kesää, näiden kuvien tunnelmaa, kasvejani, käsien multaan upottamista, kitkemistä, suunnittelua ja ihan vain puutarhassa kävelyä ja sen tuoksuja ja hajuja.
Onneksi kesä on edessä, huomenna alkaa joulukuu. Se tarkoittaa että tasan puolen vuoden päästä alkaa toukokuu ja minulle, puutarhurille se on jo mitä parhaita kesää. Tässä kun muutaman kuukauden sitkuttelee, kaatuu sänkyyn puolikuolleena väsymyksestä niin sitten koittaa palkinto, kevät ja piha. Ja ehkä tämä menee ohi kunhan taas tottuu työntekoon. Muutaman kuukauden se taitaa viedä, tai puolikin vuotta.